Uusi tulee harvoin täytenä yllätyksenä.
Kypsyy salaa, hiipii lähemmäs, ei melua. Antaa itsestään hiljaisia merkkejä, yllätyksiä nekin, mutta niin huomaamattomia, että vain uuteen valmis ne huomaa tai uskaltaa huomata.
Uuden mukana tulee melkein aina mahdollisuus valita. Jotain on usein valittava pois jos tahtoo tilaa uudelle.
Elokuuhun on mahtunut paljon ystävien kuuntelua, oman kellon ja kalenterin ihmettelemistä, karttoja, manuaaleja. Hyvän odottamista. Hyvään uskomista. Sitäkin, ettei aina voi valita, ja että joskus on valittava kahdesta pahasta pienempi.
Silloinkin kun uusi tulee täytenä yllätyksenä, esimerkiksi onnettomuuden tai sairauden muodossa, ihminen sopeutuu siihen ällistyttävän nopeasti.
VastaaPoistaJa toden totta, aina ei voi valita.
Ina
VastaaPoistaOlen usein ihmetellyt ja ihaillut ihmisen kykyä sopeutua odottamattomaan pahaan, ja jopa löytää siitä hyviä hippusia. Sitten on heitä, joiden voimat eivät riitä sopeutumiseen, vaan jotka putoavat katkeruuteen ja itsesääliin. Haluaisin tietää syyn näihin täysin vastakkaisiin suhtautumistapoihin, mutta samalla ymmärrän, ettei yhtä ja ainoaa syytä ole olemassakaan.
Pirkko,
PoistaSyynä on varmaan osaltaan geenit ja osaltaan ympäristö eli eletyt kokemukset. Omaa asennettaan voi tietenkin vain itse muuttaa, mutta jos siihen ei edellytyksiä ole niin vaikeaahan sekin on. Aina voi kuitenkin yrittää.
Ina
VastaaPoistaTiedätkö, olen hiukan skeptinen sen suhteen, että vain itse voi muuttaa asennettaan. Pohjimmaltaan varmasti se onkin totta, mutta joskus se tapahtuu vasta kun joku ulkopuolinen, ystävä tai perheenjäsen uskaltaa laittaa sormensa kipeään paikkaan ja näyttää: tuolle asialle voisit alkaa tehdä jotain.