Aamu ei ole oikeastaan vielä alkanut, mutta lainakoira ilmoittaa, että nyt olisi viisainta lähteä ulos.
Vedän parhaat hetkensä kokeneen popliinitakin yöpukuni päälle, jalkaan raidalliset villasukat ja sandaalit. Vain koira on elegantti.
Ajattelen: Ei minua nyt kuitenkaan kukaan näe.
Porraskäytävässä vastaan porhaltaa suuri, hiestä läpimärkä mies ilman paitaa. Jakaa aamulehtiä, ja on paidan riisuessaan ajatellut ehkä samoin kuin minä: Kukaan ei näe.
Opetus numero yksi: Milloin ja missä tahansa voi tulla nähdyksi. Varmimmin silloin kun oikein kunnolla repsottaa.
Opetus numero kaksi: Ei se haittaa.
Ei haittaakaan. Jokainen - ainakin koiraihminen - ymmärtää, että koiran ulkoiluttajalla saattaa päällystakin alla silloin tällöin olla vain pyjama. Onkin ihmeen vapauttavaa kun pystyy ylittämään itsensä ja esiintymään ulkosalla sellaisena kuin on.
VastaaPoistaVien aina roskat (meillä pitää viedä säkit kadulle kahdesti viikossa) pyjamassa, avojaloin, miten sattuu. Nautin siitä oikein. Joskus joku hymyilee että onpa rouvalla look.
VastaaPoistaMä repsotan aina kotona...:) Aika karmeat nämä ns. kotivaatteet! Viikonloppuisin en meikkaa ja käyn kaupassakin ihan naturellina! Olen varsinainen vilukissa ja harrastan huvittavan näköistä kerrospukeutumista kun vien roskat tai haen postin!
VastaaPoistaIna
VastaaPoistaVasta tätä lukiessani tajuan, että oikeasti taisin ylittää itseni nimenomaan siksi, että rohkeasti alitin rimani. Kiitos koiralle.
Piilomaja
Tällä rouvalla pyjamalookki oli rutiinia kun asuimme keskustan ulkopuolisella omakotialueella. Nyt sitten ensiesiintyminen pyjamassa Helsingin keskustassa.
Tillariina
Minäkin repsotan kotona. Sitten mietin, että miksi, täällähän ovat tärkeimmät ihmiseni. Mutta jos en repsottaisi, viihtyisin huonommin, ja siitä taas tärkeät saisivat pahimmassa tapauksessa kärsiä epäsuorasti.
siinä niitä raitapaitoja
VastaaPoistaHymyn nostattava posti! Niin todeksi elettyä täälläkin, opetuksineen kaikkineen. Nykyään annan aamuisilla koiralenkeillä rauhassa repsottaa, eipä haittaa vaan tuntuu vallan leppoisalta. Vaan on tuota pitänyt opetellakin:)
VastaaPoistaHannele
VastaaPoistaNäyttää olevan ainakin muutama, mutta nuo eivät ole omiani.
Hannah
Aika harva osaa leppoisuutta opettelematta.
"Elämä on" - eikä se todellakaan haittaa. Teen tuota tämän tästä, mutta enemmän iltaisin ja alkuyöstä.
VastaaPoistaPäivä
VastaaPoistaSitä luulee aika helposti, että se tai tämä haittaa. Yleensä luulee väärin.
Hihih. Just noin. Enää en minäkään jaksa välittää yhtään miltä näytän, kun lähden koiran kanssa lenkille. Vedän mitkä tahansa romppeet tuolta niskaan.
VastaaPoistaJa aina sitä hämmästyy, kun lähtee aamuvarhain liikkeelle ja ajattelee, ettei kukaan muu ole liikenteessä. Aina joku on.
Kirjailijatar
VastaaPoistaLainakoira avartaa perspektiivejäni täyttä häkää. Rompepuolta ja muutenkin.