Onnettomimmat tuntemistani ihmisistä harrastavat itseään.
Tottakai ihminen on vastuussa hyvinvoinnistaan, mutta hyvinvoinnin tavoittelu voi kääntyä salakavalasti itseään vastaan.
Jos paljon ei riitä, jos käsilläoleva hyvä tuntuu arvottomalta, jos perhe, ystävät, koti, työ ja jopa oma ulkonäkö muuttuvat pettymysten ja katkeruuden kohteiksi, silloin ei mikään hyvä pysy kädessä.
Ja aina luulee, että hyvä ja onni on jossain muualla, ja että muilla on enemmän ja parempaa.
Schubertilla on lied, jonka hän sävelsi runoon ristiretkeilijästä.
Ristiretkeilijä jättää kaiken mitä hänellä on ja lähtee etsimään elämän hyvää.
Ei löydä.
Palaa lopulta kotiin uupuneena ja rikkinäisenä, huomatakseen, että kaikki se mitä hän etsi on ollut siellä koko ajan.
Ihan totta. Kyky tai kyvyttömyys tunnistaa hyviä asioita ei paikkaa vaihtanalla muutu miksikään. Joku kirjailija - nyt en muista kuka - muotoili asian niin, että rikkinäinen maljakko ei ehjäksi muutu sillä että sen siirtää toiseen kaappiin.
VastaaPoistaIna
VastaaPoistaHieno havainto maljakon elämästä!
Tämä oli taas hyvä kirjoitus. Toi "harrastaa itseään" on osuvasti sanottu.
VastaaPoistaPiilomaja
VastaaPoistaJoskus epäilen, ettei mikään "osuvasti sanottu" ole ensikertaa sanottua, vaan niitä nappaa alitajuntaansa milloin mistäkin. Mutta eipä haittaa vaikka tämäkin olisi jossain tiedostamattoman uunissa hautunut, varma en voi olla.
Näin se on, onni on opittava löytämään ja näkemään juuri tässä ja nyt. Sitä voi harjoitella ja opetellakin, jos ei muuten kykene.
VastaaPoistaKatriina
VastaaPoistaHurjat mahdollisuudet: opetalla huomaamaan se onni ja hyvä joka on tässä ja nyt. Hienoa tuo mitä kirjoitat harjoittelusta!