Aina sä hoidat jotain, totesi ystäväni.
Ei nyt sentään ihan aina, mutta totta, hoidettu on.
Juuri nyt hoidossa koira. Pieni karvapallo, vähän pentu vielä.
Meillä menee yllättävän hyvin, pieneen ei ole iskenyt edes koti-ikävä.
Edessä vielä reilu viikko yhdessäoloa.
Mietin ystäväni toteamusta.
Onko minulla ylimitoitettu tarve hoitaa?
En tiedä.
Sen tiedän, ettei yksikään meistä porskuttele läpi elämäänsä niin, ettei jossain vaiheessa tarvitsisi hoidetuksi tulemista.
Usein monessakin vaiheessa.
Ehkä sen asian kääntöpuoli on se, että hoitaminen, oli sitten kyse kissoista, koirista, akvaariokaloista tai lapsista, sairaista tai terveistä, surullisista tai iloisista, on osa ihmisenä olemista.
Juuri niin. Välittämien, läsnäolo ja rinnalla kulkeminen, hoivaaminen se on ihmisena ja ihmisiksi olemista.
VastaaPoistaOnpas muuten hurmaava karvapallero!
Karvapalleron hoitaminen on kiitollista hommaa.
VastaaPoistaVastapuoli on onnellinen ja täynnä luottamusta
(tietääkseni aina).
Karvapalleron kanssa on helppoa löytää yhteinen kieli
ja samanmielisyys.
Hoitaminen taitaa olla helpompi puoli - saa tuntea itsensä tärkeäksi. Hoidettavaksi voi olla vaikeampi joskus nöyrtyä. Ja joskus taas kauheastia (ainakin minä) kaipaa sitä, että joku tulisi ja hoitaisi ja pitäisi huolta hankalista asioista. Sitä se kai ihmisenä oleminen on.
VastaaPoistaIna
VastaaPoistaOn hurmaava, ja melkein taitaa tietää sen itsekin. Pallero käyttäytyy kuin prinsessa.
Rva Pioni
Yhteinen kieli toimii jo nyt ainakin joissakin asioissa, pallero kuuntelee ja katsoo viisaammin kuin moni ihminen. samanmielisyys nukkumapaikan suhteen vaati kyllä tiiviit neuvottelut.
Morso
Olen samaa mieltä, hoitaminen on usein helpompaa kuin hoidettavaksi nöyrtyminen. Kuitenkin kaikilla meillä on juuri tuo mainitsemasi hoivantarve, kaikki eivät vaan uskalla huomata sitä.
Hoitaminen luonnistuu hyvin, mutta hoidettavana olo ei. Paitsi Lisse-kisun hoiva on ihanaa! Paras hoitsu siis ikinä!! :)
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Kun apua antaa, sitä tarvittaessa saa takaisin.
VastaaPoistaKiitollisuudenvelat menevät tasan.
En haluaisi jäädä kiitollisuudenvelkaan. jos saan toiselta apua,jään miettimään mitä itse voin antaa.
Tillariina
VastaaPoistaHoidettavana olo ja yleensä avun vastaanottaminen on monelle vaikeaa. Minullekin.
Uskon Lisse-kisun hoivataitoihin, jotain vastaavaa saan kokea tämän koiranpennun kanssa.
Arleena
Meneekö se aina noin?
Minullekin kiitollisuudenvalkaan jääminen on kovin vaikeaa. Onkohan se jonkunlaista ylpeyttä.