Tuntuu siltä, että lähes jokaisessa lehdessä jonka olen viimeaikoina saanut käteeni, on kuvia kodeista, joissa kirjat on järjestetty hyllyihin värien mukaan.
En ota kantaa systeemin visuaaliseen puoleen, mutta ihmettelen miten värin mukaan järjestetyistä kirjahyllyistä pystyy löytämään etsimänsä. Silti jokaikinen kirjahylly, jossa on paljon kirjoja, tekee minut iloiseksi, oli niiden järjestys sitten mikä tahansa.
Tiedän, että pian, ei ehkä kovinkaan kaukaisessa tulevaisuudessa, paperille painetut kirjat käyvät harvinaisiksi, ja että kirjahyllyille käy samoin.
Suren sitä jo nyt.
Millä ihmeellä ne löytää :)
VastaaPoistaHieno kuva!
Surraan yhdessä.
VastaaPoistaMinäkin vähän ihmettelen värijärjestystä kirjahyllyssä. Vaikka se onkin kaunis, niin vaikea värien mukaan on löytää sitä kirjaa mitä etsii.
Minustakin kuvasi on hieno.
Minäpä kerron, miten pikkuasunnon liian haalitseva kirjahylly on järjestetty. Runot, tietokirjat ja harrastekirjat ovat omilla hylllyillän aakkosjärjestyksessä. Kaunokirjallisuus on järjestetty selkämysten värin mukaisesti (karkeasti) ja sitten aakkosjärjestykseen. Löydän kirjat ja yleensä muistan selkämyksen värinkin, vaikka kaunoakin on hyllyissä metreittäin.
VastaaPoistaHannele
VastaaPoistaNiinpä, miten?
Kiitos.
Jaana
Siinä on sekin, että saman kirjailijan teokset saattavat joutua eksyksiin toisiltaan, ja ainakin minusta se olisi outoa
Ja kiitos tuosta mitä sanot kuvasta.
Päivi
Meillä ei ole aakkosjärjestystä, muuten kyllä oman logiikkamme mukainen systeemi, joka toimii aika hyvin.
Mutta hei, voiko kirjahylly olla liian hallitseva?
Kyllä voi, 59 m2 ja 5 jm koko seinän korkuista kirjahyllyä olohuone-kt-ruokalutilassa. Unelmoin kirjasto-työhuoneesta...
PoistaÖöh, minä kyllä jäjestän osittain värien mukaan. Silti vasemmalla on minun kirjani ja oikealla miehen, saman kirjailija teokset aina vierekkäin. Kun on pari hyllyä vaikka mustia kirjoja, se rauhoittaa näkymää kummasti.
VastaaPoistaTuo teidän valkoinen hylly on minusta todella kaunis näky sellaisenaan!
Katriina
VastaaPoistaMyönnän värien mukaan järjestämisen estetiikan. Olen joskus jopa leikkinyt ajatuksella, että jos kirjoja olisi vähemmän, paperoisin ne kaikki erisävyisillä valkoisilla papereilla ja kirjoittaisin nimet kirjojen selkään ohuella mustalla tushilla. Tiedän myös henkilön, jonka kirjat ovat hyllyssä selät seinään päin.
Se on valitettavasti juuri niin, että iPodit yms syrjäyttävät vähitellen paperiversiot. Kirjahyllyt joutavat sen jälkeen museoon. Tämä kirjasukupolvi säilyttää kirjansa ja hyllynsä, mutta perikunta kuskaa ne polttolaitokselle.
VastaaPoistaHuomaan järjestäneeni kirjat osittain väriskaalan mukaisesti, mutta myös korkeudeltaan harmonisesti, neuroottisuutta (?). Miehen (urheilu ja musiikki)kirjat eri hyllylle. Minulla on visuaalinen mielikuva mistä löydän tietyn kirjan. Itselleni on tärkeämpää kirjan sisältö kuin kirjan ulkoinen olemus. Jos teksti on niin sykähdyttävää ja (rahasta tiukkaa) vaikuttavaa, hankin pokkariversiona.
VastaaPoistaArleena
VastaaPoistaNiin varmaan tapahtuu, ja perikunnalla olkoonkin vapaus toimia niin kuin parhaaksi näkee. Silti uskon, että jotain arvokasta menetetään, jos kirja kokonaan katoaa painettuna mediana.
Rita
Ei se minusta ainakaan ole neuroottista. Mikä tahansa, joka alkaa hallita elämää voi olla sitä, myös esteettisyyden ja järjestyksen pakonomainen välttely.
Ainakin dekkarit ostan mielelläni pokkareina, koska laitan ne kiertoon luettuani. Poikkeuksena joidenkin lempikirjailijoitteni dekkarit.
Meillä on semmoinen värin mukaan järjestetty. Minulla on vaikeuksia muistaa kirjailijoiden nimiä, mutta en koskaan unohda kantta. En osaisi sanoa kuka on kirjoittanut kirjan nimeltä Piiat, mutta muistan että selkä on keltainen, ja teksti siinä violetti - ja näin edespäin joka kirjan kohdalla. Kannet jäävät mieleen kuin kasvot, nimet eivät juuri koskaan, kuten en myöskään muista ihmisten nimiä. Vaikeus on se, että useimmat kirjanselät ovat valkoisia, mutta valkoisten alueesta on helpompi löytää kuin koko hyllystä. Ja tietysti valkoisten kansien selkäteksteissä on eroa - tekstin tyylin ja fontin värin mukaan on helpompi suunnistaa kuin kirjan nimen. Kuulostaa kai oudolta mutta se on minun tapani, jota en edes ajattele.
VastaaPoistaHannamari
VastaaPoistaEi kuulosta oudolta, alan nyt ymmärtää, että tuokin toimii. Mutta mitä teet kun saman tekijän kirjat ovat erivärisiä? Laitatko nekin ronskisti värien mukaan, siis erilleen toisistaan?
Hei!
PoistaJuu juu, erilleen toisistaan, kyllä! Jos etsin tiettyä kirjaa niin se löytyy sitten helposti. Tavallaan kirjailija ei ole tässä tyylissä pääosassa, vaan itse tuote, siis tietty kirja. Tuntuu varmaan joistakin ihan pyhäinhäväistykseltä tämä kirjailijan eri töiden erottaminen toisistaan, mutta en ole ikinä edes ajatellut sitä.
Minä en suostu luopumaan kirjahyllystä koskaan!
VastaaPoistaVärien mukaan järjestäminen tuntuu kivalta ajatukselta, mutta minussa on kai sen verran kirjastonhoitajaa, etten siihen pysty. Menisi koko kodin feng shui ja oma mielenrauha sekaisin jos joutuisin laittamaan dekkarit ja keittokirjat vierekkäin. :)
Juu, keittokirjat on kyllä minunkin pakko pitää erillään, ne on keittiön kirjahyllyssä...
Poista