Selailin pinkallisen aikakausilehtiä. Melkein jokaisessa oli joku ennen- jälkeen juttu.
Stailattavana (niin se nyt näköjään kirjoitetaan) asunto tai ihminen.
Asunnoista ei nyt sen enempää, mutta ihmisten kohdalla olen sitä mieltä, että ennen oli useimmiten parempi kuin jälkeen.
Harrastan kyllä stailailua itsekin.
Raitsikassa, kahvilassa, odotustiloissa ja kadulla varustan ympärilläolevia milloin mitenkin.
-Tuolle otsatukka.
-Tuolta äkkiä pois nuo viikset.
-Tädin laukku kädestä olkapäälle.
-Sedälle mustat kengät noitten harmaitten tilalle.
Oikeasti en suostuisi stailaamaan edes pyydettäessä. Stailattavaksi vielä vähemmän, pelkkä ajatuskin puistattaa.
Mistä himputista joku ulkopuolinen voisi tietää millainen joku toinen sisimmässään tuntee olevansa.
Jos taas ulkopuolta kovasti stailataan, saattaa stailattava eksyä itseltään.
Sen myönnän, että ulkopuolinen voi joskus toimia peilinä, joka auttaa toista löytämään takaisin eksyksistä omaan itseensä, ja silloin voi pieni vihje vaikka nyt sitten viiksistä olla paikallaan.
Tuli viiksistä mieleeni, että minä olen "stailannut" kaikkia miehiäni. Ei saisi mielellään olla viiksiä eikä partaa. Ne sopivat mielestäni hyvin harvalle miehelle, mutta parisuhteessa se on kyllä enemmän mukavuuskysymys (joka juontaa juurensa kaukaa), en siedä niiden kutittavuutta ja karheutta. Tähän on suostuttu mukisematta, parraton elämäntapa on ollut heille ok, vaikka se tavallaan onkin saneltu ulkopuolelta. Yhdelle miehistäni pitkä parta oli kyllä jonkinlainen osa identiteettiään ja hän saikin puolestani välillä sitä pitää.
VastaaPoistaLisäksi olen opastanut heitä esimerkiksi tyylikkäämpien takkien ostamisessa ja sen sellaisessa, enkä usko tehneeni heidän minuudelleen hirveästi hallaa. Olennaista on kai se, että "kohde" haluaa asiaa itsekin ja se, mitä kirjoititkin viimeisessä lauseessasi.
Itselläni on niin vahva tyyli, etten osaa ottaa huomautuksia vastaan. Olen sinut ulkomuotoni kanssa, minun on hyvä olla tämän näköisenä ja kulkea näissä vaatteissa. Vaatetuksen ammattilaisena uskon kuitenkin, että stailauksesta voi olla paljonkin hyötyä, jos se tehdään ihmisen ehdoilla. Hyvä stailaaja osaa nähdä ja kuulla ihmisen sisimpään ja ehdottaa asioita sen mukaan. Silloin ihminen saa varmuutta minuuteensa ulkoisista sekoista, ja ne ulkoiset seikat tukevat minuuden käsittelyn sisäistä prosessia. Uskon itse siis sellaiseen stailaukseen, jolla ei ole muodin kanssa mitään tekemistä, ja siksi minustakin lehtien palstoilla esitellyt muodonmuutokset ovat harvoin onnistuneita.
Anteeksi, jos kuulosti paasaukselta, innostuin aiheesta. :)
Ilona, en kuullut paasausta:)
VastaaPoistaMiesten stailauksesta tuli mieleeni, että sitä kyllä olen harrastanut omani kohdalla. Kaikki neljä poikani ymmärsin jättää rauhaan siinä vaiheessa kun oppivat itse menemään vaatekauppaan, mies saa yhä neuvoja, pyydettyjä ja pyytämättömiä, viiksistä ei onneksi ole tarvinnut keskustella.
Minä olen niin utelias luonne, että voisin mennä stailattavaksi, jollei tehtäisi mitään peruuttamatonta. En nimittäin usko, että muuttaisin omaa tyyliäni yhtään mihinkään. Olisi vain hauska nähdä, miten joku toinen näkee minut. Jos ymmärrät. Ja minäkin muuten joskus mielessäni stailaan muita ihmisiä, hassua :)
VastaaPoistaKirjailijatar,minusta stailailun heikko kohta on se, että jos ulkopuoli tönäistään menemään erisuuntaan kuin minne sisäpuoli on menossa, niin sitten saattaa eksyä itseltään. Mutta juu, jos ei kovasti tönitä vaan vain hiukan taputellaan, niin voisi ehkä olla hupaisaakin.
VastaaPoistaOlen joskus ajatellut sanovani kampaajalle, että tee se, mitä tekisit, jos sinulla olisi minun naamani ja minun hiukseni. Mutta en ole uskaltanut ottaa riskiä. Kai olen kuitenkin enemmän kuin naamani ja hiukseni ja jos ulkomuodostani tehtäisiin tyystin erilainen, olisi se kauheaa.
VastaaPoistaLiina, nimenomaan kampaajalla, ei kun kampaajilla, olen tullut stailatuksi vasten tahtoani. En kovasti ilahtunut. Oikeastaan minulla taitaa olla kampaamotrauma ja se ihan syystä.
VastaaPoistaMiestä joutuu kyllä silloin tällöin stailaamaan. Alussa varsinkin kun se edelleen kulki äitinsä valitsemissa vaatteissa... olen myös puolustanut hänen "partaradikaali" -partaansa anopin vedotessa minuun sen poistamiseksi.
VastaaPoistaOttaisin mielelläni vastaan näkökulmia pukeutumisestani. Juuri nyt tumtuu etten tiedä mitä pukisin päälleni! Kun ei ole enää pikkutyttö, mutta ei halua tädiksikään vielä ryhtyä.