Henkilö A puhuu henkilölle B henkilöstä C, joka ei ole paikalla.
B saattaa vuorostaan puhua kuulemastaan henkilöille D ja sitärataa.
Juoru kasvaa, mehevöityy ja voi hyvin.
Miten voivat A, B ja D?
Entä C, jonka korviin juoru lopulta kantautuu? Juoruilla on semmoinen tapa.
Oletan, että A, B ja D voivat ainakin aluksi oikein hyvin.
Juoru saa voimansa kateudesta, tarpeesta olla se joka tietää, tai mistä tahansa muusta moskasta, siksi juoruaminen on tyydytystä antavaa toimintaa.
Aina ei tarvitse edes tietää. Kanan voi rakentaa höyhenestäkin.
Olen toistuvasti joutunut tilanteisiin, joissa juoru alkaa ropista päälle kuin raekuuro, mutta jonkinlainen mukakohteliaisuuteni on estänyt avaamasta sateenvarjoa.
Siinä sitten kuuntelee, pahimmassa tapauksessa nyökyttelee.
Aina ei myöskään ole helppoa tietää onko kyseessä juoru vai kertojan tarve keventää sydäntään.
Miehet eivät kuulemma juorua. Informoivat vaan.
Ja höps!
Hyvä kirjoitus, taas.
VastaaPoistaMää olen jostakin syystä useinkin se jolle halutaan avautua, jolle kerrotaan.
Muutaman kerran olen onnistunut sanomaan: ei välitttäis nyt puhua siitä, en halua kuulla, olisiko viisainta olla kertomatta.
Silloin olen ollut itseeni tyytyväinen vaikka tilanne on nolo. Ihan tyhmää sinänsä: sen juoruajanhan pitäisi tuntea noloutta!
Ja kyllä, miehissä on juoru-ukkoja.
Juoru on yleensä aina negatiivissävytteinen...eihän kehumisia nimitetä juoruiluksi. Joten juorujen kuuntelemista olisi hyvä välttää, mutta juuri niinkuin sanoit, aina se ei onnistu. Mutta aina voi vaatia itseltään sen, ettei kerro mitään juoruja eteenpäin koskaan, milloinkaan, missään tilanteessa...ei kannata laittaa vettä myllyyn, koska itse siinä kastuu.
VastaaPoistaPiilomaja, hurraa niille muutamalle kerralle, minulta se ei ole tainnut onnistua juuri koskaan.
VastaaPoistaJa justiinsa: nolousjutut menevät usein ihan oudosti. Sitä nolostuu sen puolesta, joka ehkä nolostuu, tai sitten kävelee itsensä yli, kun yrittää välttää sitä, ettei toinen vaan nolostuisi.
Wihtori, mietin, voiko juoru sittenkin olla myös hyvien asioitten vääränlaista levittelyä. Mitä jos ehtii kertoa jonkun ihanan jutun, jonka asianomainen tahtoisi kertoa itse, tai jos kertoo esim. lasten saavutuksista saadakseen sulkia omaan myssyynsä?
Myönnän, joskus on piristävää kuunnella hauskoja juoruja, enkä silloin avaa sateenvarjoani.
VastaaPoistaMutta ilkeitä juoruja on raskasta kuunnella, tekisi mieli nostaa kädet korville. En nosta.
Kuuntelen juoruja, mutta en halua niitä levittää.
Kuuntelen jos ihan pakko-mutta usein poistun takavasemmalle-siksi en tiedä puoliakaan mitä meilläkin töissä "ihmissuhde rintamilla "tapahtuu:D
VastaaPoistaMä en ole tavannut juoru-ukkoja ...ihme.
Pahimmat taitavat olla naispuoleisia ja iältään n 5-6 v.
Jep, ei liity juoruiluun mun mielestä, mutta omien lastensa ylenpalttinen kehuminen ja erinomaisiksi ylistäminen on mielestäni vastenmielistä kuunneltavaa vähänkään vieraammilta ihmisiltä. Se ei tietnkään poista sitä tosiasiaa, että omat lapset on kaikille ne number one :)
VastaaPoistaPyh! Kyllä miehetkin juoruavat. Joskus tuntuu, että melkein enemmän. Tai ainakin ihan yhtä paljon kuin naiset.
VastaaPoistaArleena, ilkeitten juorujen kuuntelemisesta jää tahmea olo. Joskus pitkäksikin aikaa. Juorukrapula.
VastaaPoistaMaria, noin se varmaan on: pikkutytöt osaavat. Mutta miten ihmeessä olet onnistunut välttämään juoru-ukot?
Wihtori, pitelen itseäni tiukassa otteessa etten puhuisi lapsenlapsestani, koska olen ihan hirmuisen vakuuttunut siitä, että hän on maailman ihanin. :)
Kirsikka, ovat jotenkin piilossa sen takana, että eivät muka juorua, ja kehtaavat kai juuri siksi juoruilla häikäilemättömästikin ja udella aiheita uusiin juoruihin.
Minä en kestä selän takana pahan puhumista hyvin. Mieluiten karkaan paikalta. Mutta sellaisia ihan hyväntahtoisia juoruja - sanotaanko niitä juoruiksi - kuuntelen kyllä. Olen sen verran utelias luonne.
VastaaPoistamä en juoru
VastaaPoistaKirjailijatar, hyvä kysymys tuo miten hyviä juoruja pitäisi nimittaa. Joskus mielestäni todella juoruiksi, varsinkin kun läpi paistaa kertojan tarve olla se, joka tietää ensimmäisenä jotain suurta, tai joka tietää muuten vaan paremmin kuin muut,
VastaaPoistaHannele, hyvä niin.